Partiossa toimitaan ryhmissä. Tärkeää on se, että saa tehdä itse. Pienimmätkin partiolaiset osallistuvat puuhiin – vastuun antaminen nuorille on partion perusidea. Seikkailu ja elämykset kuuluvat partioon. Terve luottamus omiin kykyihin kasvaa! Ryhmässä oppii myös, että kaikkien ei tarvitse osata kaikkea eikä ole olemassa parasta partiolaista. Partiossa opitaan käden ja mielen taitoja, liikutaan luonnossa, harjoitellaan ensiapua, lauletaan iltanuotiolla ja saadaan uusia ystäviä.
Partio-ohjelma
Partio on toimintaa, jossa nuorilla on mahdollisuus yksilöllisten ominaisuuksiensa rajoissa kasvaa persoonallisuudeltaan tasapainoisiksi, terveiksi, vastuuntuntoisiksi ja itsenäisesti ajatteleviksi yhteiskunnan jäseniksi (Suomen Partiolaisten peruskirja 1977). Partioliikkeen yhteiskunnallisen toiminnan ydin on lippukunnissa tapahtuva partiokasvatus, jota toteutetaan partio-ohjelman kautta.
Partio-ohjelmalla tarkoitetaan kahta asiaa: yhtäältä pelkkää suoritusohjelmaa vaiheineen, ikäkausineen ja hankkeineen, siis sitä mitä suorituskirjaan on kuvattu, ja toisaalta partio-ohjelmalla tarkoitetaan kaikkea sitä, mitä lapset ja nuoret tekevät partiossa, miten he sen tekevät ja miksi. Ohjelmalla ei siis tarkoiteta pelkkää suoritusluetteloa, vaan käsite sisältää myös menetelmät ja tavoitteet.
Partion kaltaisia tavoitteita löytyy monelta järjestöltä. Se, mikä nämä järjestöt erottaa toisistaan, on työskentelytavat eli menetelmät, joilla tavoitetta kohti pyritään. Partiomenetelmä on kasvatuskeinojen kokonaisuus, joka tekee partiosta partion. Partiomenetelmään kuuluu kahdeksan asiaa: sitoutuminen partion arvoihin, symboliikka, nousujohteisuus, vartiojärjestelmä, tekemällä oppiminen, aikuinen tuki, päivän hyvä työ, ja toiminta luonnossa. Onnistuessaan hyvä partiotoiminta sisältää luontevasti nämä elementit.
Toiminta kaupungissa
Partiotoiminnan perusmuotona ovat viikoittaiset kokoukset kololla sekä retkeily. Kokoukset ovat 1-2 tunnin pituisia ja niitä johtaa joka ryhmällä oma nimetty johtaja/johtajia. Ryhmän johtajan vastuulla on muiden kokeneiden johtajien avustuksella suunnitella ryhmälle partio-ohjelmaan ja -menetelmään perustuva toimintasuunnitelma. Kokouksiin on hyvä varautua ulkovaattein, sillä monesti ohjelmassa on myös ulko-ohjelmaa, kuten kaupunkisuunnistusta. Kokouksissa ei pidetä puhelimia päällä, ja parempi olisikin jättää puhelimet kotiin, etteivät ne huku. Kokouksissa ei myöskään syödä karkkia, tai sitten tarjotaan kaikille. Poikkeavista kokousajoista, erikoisohjelmasta (nyyttärit, uimareissut, suunnistus…) ja muusta ohjeistuksesta pyritään ilmoittamaan näillä nettisivuilla itse kokousten lisäksi.
Toiminta luonnossa
Toiminta luonnossa on osa partiomenetelmää ja siksi partion keskeinen kasvatus- ja koulutusmenetelmä. Luonnossa tapahtuvan partiotoiminnan tavoitteena on opastaa partiolaista omien kokemusten ja elämysten kautta arvostamaan ja suojelemaan monimuotoista luontoa ja ymmärtämään, että luonto on hänen olemassaolonsa perusta. Hespartossa tavoitteenamme on, että jokaisella jäsenellämme on mahdollisuus osallistua retkeily- ja luontotoimintaan osana oman ikäkautensa partio-ohjelmaa. Tämän takia jokaisella jäsenelle tarjotaan partio-ohjelman toteuttamiseen ja oman partiopestinsä hoitamiseen tarvittavat tiedolliset ja taidolliset valmiudet. Hesparton retkeilytoiminnan perustana ovat partioihanteet. Toiminnassa noudatetaan Suomen Partiolaisten turvallisuusohjeita sekä jokamiehenoikeuksia ja -velvollisuuksia. Toiminta luonnossa tapahtuu luonnon ehdoilla ja luontoa kunnioittaen. Toiminnassa painotetaan luonnossa viihtymistä ja siitä nauttimista. Pyrimme muistuttamaan, ettei ihminen ole luonnon yläpuolella, vaan luonto on kauneimmillaan silloin, kun sen kohtaa tasavertaisena.
Partio ei ole palveluntuottaja, joka tarjoaa lapsille valmista ja varmistettua; partiossa lapset pääsevät tekemään itse. Yhdessä toimiessaan kaikki oppivat uusia taitoja, usein jopa huomaamattaan. Partioystävyydet, jotka syntyvät leirillä öistä ukkosta yhdessä peläten tai retkellä kevätauringossa suunnistusrasteja etsien, ovat usein loppuelämän kestäviä. Retkiltä voidaan palata kotiin rättiväsyneinä ja savulta haisten, mutta sehän juuri on tarkoituskin. Elämykset ovat usein itsensä ylittämistä, seikkailua ja selviytymistä. Harrastukseen kuuluvat märät sukat, kaasuliedet ja siinä sivussa myös itsensä ylittäminen ja yllättävät seikkailut. Pienelle lapselle seikkailu voi olla koti-ikävän, ulkohuussin ja pimeän kestämistä – ja riemukasta kotiinpaluuta: ”Retkellä oli kivaa!” Vanhempien ikävä lapsen luo onkin usein suurempi kuin lapsen vanhempien luo, niin hurjalta kuin väite kuulostaakin. Nuorelle haasteena voi olla selviytyä leiri ilman kännykkää tai facebookkia. Kännykät eivät siis kuulu partioon, ei kaupungissa eikä metsässä. Tapahtuman johtajalla on aina puhelin mukana, ja tarpeen tullen hän käyttää sitä. Johtajaan voi myös ottaa yhteyttä jos haluaa välittää viestin lapselle. Yleisesti kotipuhelut lietsovat koti-ikävään, eivät paranna sitä. Retket ovat partion suola ja leirit sokeri pohjalla!
Partio on vapaaehtoista toimintaa, jonka perusajatuksia ovat vertaisjohtajuus ja tekemällä oppiminen. Aikuisen läsnäolo yksittäisen vartion retkellä ei ole aina tarpeen. Nuorilla vartionjohtajilla on retkeilykokemusta ja tarvittava tietämys retken vetämisestä, suuremmissa tapahtumissa myös aikuisia on mukana. Lisätietoja retkistä saa lippukunnanjohtajalta sekä SP:n turvallisuusohjeista. ”Partio ei ole kerho eikä pyhäkoulu, vaan metsien koulu” totesi partionperustaja Lordi Baden-Powell of Gilwell. Partion ensiaskel oli kun Baden-Powell järjesti Brownsea -saarella Englannissa leirin, jolla hän kokeili kehittämäänsä poikien kasvatusjärjestelmää. Alusta asti B-P luotti poikiin: hän uskoi, että he pystyvät ylittämään itsensä vastuuta saadessaan. Partiosta tuli nopeasti tyttöjenkin harrastus, ja se levisi ympäri maailmaa. Suomeen perustettiin partioryhmiä jo vuonna 1910, joten Suomi kuului ensimmäisten partiomaiden joukkoon. Jo siitä asti partiossa on retkeilty ja ainakin me Hespartossa pidämme myös siitä kiinni!
